Seurakuntayhtymän historia
Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän tarina alkaa vuodesta 1921 – ajasta, jolloin kasvava kaupunki ja sen seurakuntaelämä tarvitsivat uudenlaista rakennetta.
Tuomiokirkkoseurakunnasta seurakuntayhtymäksi
1921
Turun tuomiokirkkoseurakunnasta erotettiin omiksi seurakunnikseen Mikaelinseurakunta, Martinseurakunta ja Turun ruotsinkielinen seurakunta, Åbo svenska församling. Näin syntyi neljän seurakunnan kokonaisuus, jolla oli yhteinen talous ja keskushallinto. Yhteistoiminnan perusteella seurakuntia alettiin kutsua yhteistalousseurakunniksi – nimitys, joka eli arjessa vielä 1970-luvulle saakka.
Sotien jälkeen
Sotien jälkeinen aika toi Turulle voimakasta kasvua ja alueliitoksia. Kaupunki laajeni, ja seurakuntarakenne seurasi mukana. Maarian, Kaarinan ja Kakskerran seurakunnat liitettiin osaksi Turun evankelis-luterilaisia seurakuntia.
1973
Viimeinen suuri alueliitos toteutui 1970-luvun alussa, kun Paattinen tuli osaksi Turun kaupunkia ja samalla yhdeksi Turun seurakunnista.
1991
Kaarinan seurakunta jaettiin kahtia: Kaarinan kunnan alueelle muodostui Kaarinan seurakunta, ja Turun puolelle jäänyt osa sai nimekseen Katariinanseurakunta.
1990-luku
Myös Euroopan integraatio jätti jälkensä kirkolliseen hallintoon. Euroopan unionin vaikutuksesta kymmenen seurakunnan muodostama kokonaisuus otti käyttöön nimen Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä – nimen, joka korostaa alueellista yhteistyötä ja yhteistä vastuuta.
2009
Yhtymän historian toistaiseksi viimeisin laajeneminen tapahtui vuonna 2009, kun Piikkiön seurakunta liittyi osaksi Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymää. Näin muodostui nykyinen kokonaisuus, jossa pitkän historian kerrokset ja jatkuva muutos kulkevat rinnakkain.