Siirry sisältöön

Mikaelinkirkko

Turun kaupungin läntisen puolen kaupunkinäkymää hallitseva Mikaelinkirkko on vihitty tarkoitukseensa kynttilänpäivänä 1905. Sen on suunnitellut Lars Sonck, joka oli vasta 23-vuotias voittaessaan kirkon suunnittelukilpailun 1894.

Kaunis punatiilinen kirkko, jossa on korkea torni ja monimutkaiset ikkunat, ympäröity vihreillä puilla ja sinisellä taivaalla.

Puistokatu 16, 20100 Turku

su-pe klo 10-18
la klo 11-17

040 341 7110
vahtimestari

Max 1250 henkilöä

Näytä sijainti kartalla

Esteettömyys

Vähäisiä esteitä

Mikaelinkirkko sijaitsee korkean mäen päällä. Liikuntarajoitteiset voivat tulla kirkkoon niin, että auto ajetaan kirkon sivusta suoraan pääovien läheisyyteen. Kirkkoon pääsee pyörätuolilla suoraan pääovesta.

  • ulko-oven eteen pääsee ajamaan autolla, inva-pysäköinti kaukana ovesta
  • kirkko mäen päällä, katutasolta kelaten tai kävellen reitti haasteellinen
  • ei ovenavauspainiketta
  • luiska alttarille oikealla puolella
  • inva-WC:n ovi voi olla haasteellinen avata pyörätuolin käyttäjälle, sisätilat muuten esteettömät
  • induktiosilmukka kuulovammaisille
  • Esteetön tila
  • Esteetön WC
  • Induktiosilmukka
  • Pysäköintipaikka liikuntaesteisille
Tilan varustelu

Kirkossa on käytettävissä Schimmel-flyygeli, äänentoistolaitteet (puhemikrofoni ja kaiuttimet), videotykki, valkokangas sekä cd-soitin.

Suurissa tilaisuuksissa tulee huomioida, että kirkossa on vain yksi WC. Kirkossa ei ole naulakoita vaatteiden säilytykseen.

  • Kastemalja
  • Piano/flyygeli
  • Videotykki
  • Wc
  • Äänentoistolaite
Varaus ja tiedustelut

Vihkimiset ja kasteet: Varauspalvelu040 341 7011turku.varauspalvelu@evl.fi, ma-pe klo 9-15

Konserttivaraukset: Seurakunnan johtava kanttori, Marko Hakanpää, marko.hakanpaa@evl.fi

Muut varaukset: Seurakuntasihteeri, 040 341 7290

Kirkko juhlatilana

Prinsessalinnamainen Mikaelinkirkko on yksi suosituimmista vihkikirkoista Turussa. Perhejuhlia ja muita tilaisuuksia varten käytettävissä on kadun toisella puolella sijaitseva Mikaelin seurakuntakoti erikseen sovittavina aikoina.

Parkkipaikat ja saapuminen

Mikaelinkirkolle tultaessa voi auton pysäköidä kirkon lähellä oleviin kadunvarsiparkkeihin. Kirkkoon pääsee hyvin myös julkisilla kulkuvälineillä, joiden aikataulu- ja reittitiedot löytyvät Turun kaupungin palvelusta(siirryt toiselle sivustolle, avautuu uuteen ikkunaan) (linkki johtaa ulkopuoliselle sivustolle ja aukeaa uudessa ikkunassa).

Historia

Mikaelinkirkko rakennettiin nopeasti kasvavan kaupungin ja erityisesti työväestövaltaisen Port Arthurin alueen seurakunnalliseksi keskukseksi 1800‑luvun lopulla. Kirkon suunnittelusta järjestettiin vuonna 1894 arkkitehtuurikilpailu, jonka voitti nuori arkkitehti Lars Sonck. Rakennustyöt alkoivat vuonna 1899, ja kirkko vihittiin käyttöön kynttilänpäivänä vuonna 1905.

Arkkitehtuuriltaan Mikaelinkirkko edustaa uusgotiikan ja kansallisromantiikan piirteitä, joita täydentävät jugendvaikutteet erityisesti sisätiloissa. Rakennus on pääosin tiilirakenteinen, ja sen ilmettä vahvistavat luonnonkiviset perustukset, sokkelit ja yksityiskohdat. Kirkon korkea torni sekä torniaiheiden ja julkisivujen rikas muotoilu tekevät siitä yhden Turun kaupunkimaiseman tunnetuimmista maamerkeistä. Sisätilat ovat avarat ja juhlavat, ja kirkkoon mahtuu noin 1 250 henkilöä.

Mikaelinkirkko on omistettu arkkienkeli Mikaelille, joka kristillisessä perinteessä nähdään taivaallisen sotajoukon johtajana ja hyvän ja pahan välisen taistelun symbolina. Kirkon nimi heijastaa aikakautensa voimakasta symboliikkaa sekä kirkon merkitystä hengellisenä turvapaikkana nopeasti muuttuvassa ja teollistuvassa kaupungissa.

Valmistumisestaan lähtien Mikaelinkirkko on ollut aktiivinen jumalanpalvelusten, kirkollisten toimitusten ja seurakuntaelämän keskus. Erityisesti kirkon akustiikka ja suuret sisätilat ovat tehneet siitä myös arvostetun konserttikirkon. Kirkkoa on peruskorjattu useaan otteeseen, ja sitä on hoidettu sen historialliset ja arkkitehtoniset arvot huomioon ottaen.

Nykyisin Mikaelinkirkko toimii Mikaelinseurakunnan pääkirkkona ja on edelleen vilkkaassa käytössä. Se on sekä elävä seurakunnan kokoontumispaikka että merkittävä kulttuurihistoriallinen rakennus, jossa yhdistyvät arkkitehtoninen näyttävyys, pitkä käyttöperinne ja nykypäivän seurakuntatyö.