Mikä on ripari?

Rippikoulu, eli ripari, on noin puolen vuoden mittainen kokonaisuus, jonka ytimenä on vahvistaa uskoa kolmiyhteiseen Jumalaan ja varustaa elämään kristittynä. Useimmiten ripari käydään sinä vuonna, kun täyttää 15 vuotta. Rippikoulun voi käydä myös myöhemmin.

Ripari on erityinen ajanjakso, jolloin voi yhdessä turvallisen ryhmän kanssa iloita, pohtia elämän suuria kysymyksiä, opetella lähimmäisenrakkautta, kokea pyhyyttä ja oppia tuntemaan itseään Jumalan luomana suurena ihmeenä.

Riparille pääsee mukaan ihan jokainen. Sinun ei tarvitse olla kastettu tai kuulua kirkkoon osallistuaksesi riparille. Jos haluat riparin päätteeksi konfirmaation, kaste ja kirkkoon liittyminen hoituvat kyllä. Riparilla kukaan ei jää yksin, vaan se toteutetaan yhdessä toisten nuorten, isosten ja ripariohjaajien kanssa. Ripariryhmän koko on useimmiten n. 25 henkilöä.

Ripari koostuu

1. Seurakuntayhteydestä eli oman ripariryhmän kanssa kokoonnutaan n. 1-2 kertaa kuukaudessa ja osallistutaan seurakunnan toimintaan. Tapaamisia on ennen lähijaksoa ja sen jälkeen.
2. Lähijaksosta, jolloin touhutaan noin viikon verran yhdessä ryhmän kanssa leirillä tai kokoonnutaan päivittäin kaupungissa. Lähijaksolle osallistuminen edellyttää kohdan 1. läpikäymistä.
3. Konfirmaatiosta, joka on juhlallinen riparin päättävä jumalanpalvelus kirkossa. Tämän jälkeen voi viettää myös rippijuhlia läheisten kanssa.

Ripari opetti minulle, ettei kaiken tartte olla aikuisten oikeesti otettua.

Ripari – Sinua varten!

Näin isoskoulutuksen käyneenä on outoa katsoa taaksepäin ajassa. Ennen riparia en ollut vakuuttunut omasta uskosta. Leirille lähdön tullessa, mietin edelleen ateistiksi ryhtymistä. Enhän edes tuntenut rippiporukastani ketään. Silti päätin mennä kokemuksen vuoksi. Mutta toisin kuin ajattelin, ripari muutti elämääni huomattavasti. Se näytti minulle uuden tavan käsitellä Raamattua ja kristinuskoa, sekä elämää ylipäätänsä.

Ripari opetti minulle, ettei kaiken tartte olla aikuisten oikeesti otettua. Leiri kuluikin leikkien, sketsien ja hyvän ruuan parissa. Meille ei kokeiltu pakottaa uskovaa elämäntyyliä, enemmänkin haluttiin opettaa elämää.

Meillä oli kiva porukka, ja kun mietin ripariani nyt niin tajuan monta hyvää asiaa, jotka silloin tuntuivat niin pieniltä. Isoset jotka tukivat, ja joille voin mennä juttelemaan edelleen. Uudet kaverit, joiden kanssa puhun yhä. Ja parhaimpana kaikista aikuiset jotka ymmärsivät ja välittivät musta. Uusien kokemuksien lisäksi, opin jotain uutta itsestäni. Tajusin oman arvoni ja muutuin itsevarmemmaksi. Isoskoulutuksen aikana sain myös esiintyä ja tutustuin aivan mahtaviin kavereihin.

Riparin vaikutukset näen edelleen elämässäni. Se oli yksi parhaista kokemuksista, mitä olen koskaan kokenut. Kannattaa siis tulla rohkeasti mukaan, sillä se ei opeta uskonnosta vaan elämästä.

-Valtteri-