Turun tuomiokirkkomuseo
Pian 100 vuotta täyttävä museo on perustettu vuonna 1929. Kirkon peruskorjauksen aikana museon näyttely uudistetaan, ja museo avataan jälleen eteläiselle lehterille korjausten valmistuttua.
Kokoelmia keskiajalta lähtien
Turun tuomiokirkkomuseon kokoelmissa on esineitä lähes koko kirkon olemassaolon ajalta. Katoliselta keskiajalta on säilynyt mm. useita pyhimyspatsaita, uudelta ajalta on kirkkohopeita, messukasukoita, ym. kristilliseen kirkkokulttuuriin liittyvää esineistöä.
Poimintoja Tuomiokirkkomuseon kokoelmista
Ejbyn kalkki
Kuningas Kustaa Vaasa takavarikoi 1500-luvun puolivälissä kirkoista runsaasti arvoesineitä valtion kassaan. Siksi keskiajalta ei Suomessa juuri ole arvokkaita kirkollisia esineitä säilynyt.
Ejbyn kultainen kalkki on poikkeus. Se valmistettiin luultavasti Tuomiokirkon Kaikkien Pyhien kappelin (nyk. pääkuori) vihkimysjuhlaan 1480-luvulla. Tanskalainen merirosvo Otte Rud varasti sen kuitenkin Turkuun suuntautuneella ryöstöretkellä Tuomiokirkosta 1509. Kalkki päätyi Tanskaan Ejbyn kirkkoon. Se palautettiin Turun tuomiokirkolle vuonna 1925. Jalkaosa on alkuperäinen, malja on uusittu Tanskassa vuonna 1851.
Kolehtihaavi vuodelta 1664
Jo katolisella keskiajalla kirkko keräsi varoja köyhien ja sairaiden auttamiseksi. Kirkoissa oli uhritukkeja, eli keräysastioita, joihin saattoi antaa rahalahjoituksia. Pyhän Martin alttarilla kerättiin köyhille, Pyhän Yrjön alttarilla spitaalisille. Uuden ajan alkaessa lahjoittamisen tavat eivät suinkaan jääneet unholaan, ne vain muuttuivat. Vuoden 1571 kirkkojärjestyksessä ohjeistettiin, että kirkonmenojen yhteydessä tulisi kerätä varoja köyhille. Vuonna 1633 Turun hiippakunnan piispa Isak Rothovius määräsi, että sunnuntaisin tulee kiertää kolehtihaavin kanssa ja kerätä varoja seurakunnan toimintaa varten.
Tuomiokirkkomuseon kokoelmissa on punaisesta sametista ommeltu ja hopea- ja kultalangalla koristeltu kolehtihaavi vuodelta 1664. (Kuvassa sama haavi kolmesta eri kulmasta katsottuna.) Haavissa oli alun perin varsi ja hopeatiuku, jonka kilinä kertoi seurakunnalle, missä päin kirkkoa haavi kulloinkin kulki. Varteen oli kaiverrettu porvarien Jochim Wolterstorphin ja Barthold Festingin nimet.
