Martinseurakunnan historiaa
Esittelemme tällä sivulla historiannälkäisille ja tiedonhaluisille seurakunnan tarinoita ja vaiheita. Vuosikymmenten saatossa on nähty elämän käännekohtia kasteista jäähyväisiin ja juhlista hiljentymisiin.
Martinkirkko
Löydätkö videolta kohdan, jossa yllä oleva kuva on kuvattu? Siirry YouTubeen katsomaan Martinkirkkoa yläilmoista
Kuin pala Italiaa Martinmäellä
Teksti: Tytti Issakainen | Kuvat: Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän ja sen seurakuntien käyttöön ainoastaan.
Valkoinen kirkko hehkuu kallioisella mäellä. Kun nousee sinne Aurajoen suunnalta kiviportaita pitkin, rakennus näyttää kohoavan vuoren rinteellä ja loistavan taivasta vasten eteläistä valoa. Kivipengermällä vahvistettu terassi kiertää kirkkoa. Etupuolella avautuu piazzamainen aukio. Kirkko on kuin pala Italiaa keskellä Turkua. Välimatkat ja vuosisadat tuntuvat katoavan. Maailma on yhteinen. Kaikki me vaikutamme toisiimme. Kunpa osaisimme levittää valoa.
Sotilaiden ja työläisten kylä
Martinmäkeä, jolla Martinkirkko seisoo, kutsuttiin vielä vuosisata sitten Sotalaisten-mäeksi. Keskiajalla siellä majoitettiin Turun linnan sotaväkeä. Sotalaisten kylä kuului Kaarinan pitäjään. 1500-luvulla kylä liitettiin Turkuun, joka perusti sinne suuren tiiliruukin. Alue tuhoutui kaksi kertaa: Turun palossa 1827 ja jatkosodan pommituksissa 1941. Sataman laivojen sireenien huudot, telakan niittausvasaran pauke ja tehtaiden savut antoivat seudulle oman leiman. Martinkirkko valmistui työläisten puutalojen keskelle 1933. Kerrostalojen aika alkoi 1950-luvulla.
Uutta aikaa etsimässä
Martinkirkon valmistuessa Suomen nuori tasavalta oli elpynyt ensimmäisestä maailmansodasta ja elänyt 1920-luvulla nousukauden hurmaa. Paavo Nurmi oli juossut Suomen maailmankartalle ja taiteilijat avanneet ikkunoita Eurooppaan. Radio, puhelin, elokuva ja lentokoneet olivat mullistaneet elämäntapoja. Asuntopula vaivasi kasvavia taajamia, rakennettiin kiihkeästi. Rakennustaide haki uudenaikaista yksinkertaisuutta tukeutuen antiikin klassisiin perusmuotoihin. Klassismia seurasi funktionalismi, joka irrottautui perinteistä ja kurotti kohti yleismaailmallisuutta ja moderneja ihanteita. Martinkirkosta tuli uusasiallisen klassismin puhdas edustaja Turkuun, joka oli siirtymävaiheen arkkitehtuurin keskus.
Uskonpuhdistajan kaima
Martinseurakunta perustettiin 1921. Martinkirkko vihittiin käyttöön kirkon uudistajan, Martti Lutherin, 450-vuotisjuhlapäivänä 12. marraskuuta vuonna 1933. Luther sai kuvansa kirkon sakariston ikkunan lasimaalaukseen. Sakariston toisen ikkunan maalaus esittää todennäköisesti Suomen ensimmäistä piispaa, Pyhää Henrikiä. Kuvaa on liitetty 1400-luvulla eläneen piispa Konrad Bizin vaakuna. Kolmannessa kuvassa on Vapahtaja lapsi sylissään.
Äänioikeus
Kauas näkyvä kellotorni opastaa kirkkoon tulevaa. Se kertoo myös kellonajan. Campanile-tyyppisen eli runkohuoneesta erillisen kellotornin kylkeen on tyylitelty kirkon vihkimisvuosi. Vihkiäisissä eivät kuitenkaan kumisseet kirkonkellot eikä ”käypäkello” näyttänyt aikaa. Ajannäyttäjän saksalainen koneisto ja viisarit asennettiin olympiavuotena 1952. Kirkkoherra Yrjö Luojola totesikin, että 22-vuotias Martinkirkko sai vihdoin ”äänioikeuden”. Veljekset Friis Oy:n valamat kellot soittavat urkuri Sune Karlssonin sävellystä. Tornihuone uusittiin 1980-1981 odotushuoneeksi, pienryhmähuoneeksi ja pienoiskappeliksi. Sinne on sijoitettu Kasanin jumalanäiti -ikoni 1800-luvulta. Seurakunnalla oli ystävyystoimintaa Ilomantsin ortodoksisen seurakunnan kanssa.
https://turunseurakunnat.fi/wp-content/uploads/sites/5/2026/02/KM26952_Kuva_7.jpg
https://turunseurakunnat.fi/wp-content/uploads/sites/5/2026/02/KM26953_Kuva_8.jpg
Varhaiskristillinen malli
Kirkkoaukioilta näkyy suorakaiteen muotoinen kirkko satulakattoineen. Kapeat ja korkeat ikkunat saavat rakennuksen venymään korkeutta kohti. Ikkunat ja oviaukot kaartuvat holvimaisesti. Sama holvimuoto toistuu kirkon sisätiloissa. Kirkkosalin katto on betoninen tynnyriholvi, joka muistuttaa vanhojen puukirkkojen holveja. Poikittaiset ”vanteet” korostavat tynnyrimäisyyttä. Sivukäytävillä kapea mutta valoisa pylväsholvisto tuntuu jatkuvan iäisyyksiin. Myös saarnatuolin ovi on holvin muotoinen. Ajan kirkkoarkkitehtuurin mukaisesti Martinkirkko sai vaikutteita Italian maaseudun kirkoista. Niissä oli säilynyt varhaiskristillinen perinne: suorakaiteen muoto, satulakatto, tynnyriholvi ja campanile-torni.
Voitonkaaren alla
Kuoriin astutaan triumfikaaren, voitonkaaren, alitse. Ylimmäksi kaareen on maalattu Pyhän Kolminaisuuden vertauskuvat: Jumalan Karitsa, Kaikkivaltiaan silmä kolmion sisällä ja Pyhän Hengen kyyhky. Evankeliumit opastavat ihmistä Jumalan luo, ja siksi kaaressa ovat evankeliumien kirjoittajien tunnukset: enkeli, leijona, härkä ja kotka. Alttarille tulevien rinnalla seisoo enkeli ehtoolismalja kädessään. Hahmojen väliin maalatut vihkiristit viittaavat vanhaan kirkkojen vihkimisperinteeseen. Kuorin tähtimäinen holvirakenne muistuttaa keskiaikaisista kivikirkoista.
https://turunseurakunnat.fi/wp-content/uploads/sites/5/2026/02/KM21680_Kuva_26.jpg
https://turunseurakunnat.fi/wp-content/uploads/sites/5/2026/02/KM24803_Kuva_24.jpg
https://turunseurakunnat.fi/wp-content/uploads/sites/5/2026/02/KM21681_Kuva_27.jpg
https://turunseurakunnat.fi/wp-content/uploads/sites/5/2026/02/KM21679_Kuva_25.jpg
Kuva Golgatalta
Koko alttariseinän täyttää kuva Golgatalta. Keskuksena on ristiinnaulittu Vapahtaja. Naiset surevat hänen ristinsä juurella. Juutalaiset seuraavat tapahtumaa. Sotilaat arvioivat Jeesuksen ihokasta. Ehkäpä toinen sotilas on se päällikkö, joka totesi Jeesuksen kuoltua: ”Tämä oli Jumalan Poika.” Alttarimaalaus oli aikoinaan Pohjoismaiden suurin. Sen korkeus on 15 metriä ja leveys 9,5 metriä. Työ on tehty al secco-tekniikalla eli maalattu kuivalle kalkkilaastipinnalle.
Hoosianna!
Urkuparven kaiteeseen on maalattu tapahtuma, jota muistellaan adventtina ja palmusunnuntaina. Jeesus ratsastaa aasilla Jerusalemiin. Kansa on saapunut vastaanottamaan Vapahtajaa: työn raskauttamia, miehiä, naisia, lapsia. Syrjemmällä kirjanoppineet miettivät, mitä tälle Jeesukselle pitäisi tehdä. Reunimmaiseksi on jättäytynyt Juudas, rahakukkaron vartija.
Turkulaisin voimin
Martinkirkko rakennettiin turkulaisin voimina ja kotimaisista materiaaleista. Suunnittelijoina olivat arkkitehdit Gunnar Wahlroos ja Totti Sora. Alttari, saaranatuoli ja kattokruunut ovat arkkitehti Soran suunnittelemia. Wahlroosin suunnittelujälki näkyy myös Turun köysitehtaassa vuodelta 1934 ja Soran Turun linja-autoasemassa vuodelta 1938. Molemmat rakennukset ovat funktionalistisia. Alttarin ja urkuparven kaiteen maalaukset toteuttivat taiteilijat Einari Wehmas ja Karl Ingelius. Wehmas teki myös sakariston lasimaalaukset. Ingelius. Wehmas ja Sora kuuluivat ns. Turun koulukuntaan, joka loi pohjan Suomen kuvataiteen modernismille. Saarnatuolin viisi kullattua koristeveistosta on tehnyt kuvanveistäjä Aarre Aaltonen. Aaltonen opiskeli Turun piirustuskoulun lisäksi Italiassa. Serkulleen Wäino Aaltoselle hän antoi veistokokemusta työpajassaan. Kirkon lukuisat taidokkaat metallitaokset ovat turkulaisten seppien valmistamia.
Ompeluseuran tuki
Seurakuntalaiset ovat tukeneet Martinkirkkoa omin varoin. Vihkiäisjuhlassa yksityishenkilöt lahjoittivat 11 000 markkaa pohjarahaksi kirkonkellojen hankintaan. Loput kellorahat sai kokoon Martin ompeluseura 1938. Ompeluseura lahjoitti myös messukasukoita, maljakoita, kolehtihaaveja sekä taiteilija Greta Skogsterin alttaritekstiilin. Kirkkokuoro lahjoitti alttarille seitsenhaaraiset kynttilänjalat, jotka kuorossa laulanut vaskiseppä Emil Siivonen oli valmistanut. Nuorten lähetyskerho kokosi varoja lähetyskynttelikön hankintaan. Martti on palvellut myös Turkuun tulleita Karjalan siirtolaisia. Kuolemajärven siirtoseurakunta luovutti seurakunnalle kastemaljan ja ehtoolliskalustonsa 1950. Kuolemajärveläiset kokoontuvat yhä vuosittain omaan jumalanpalvelukseensa Martinkirkkoon.
Suojeltu kirkko
Kesäkuun 25. päivänä 1941 venäläisten pommien ilmanpaine rikkoi kirkon ikkunat ja alttari syttyi kipinöistä tuleen. Kirkossa valvoneet kanttori ja kappalainen onnistuivat sammuttamaan tulen. Kirkkoherra haavoittui pommien sirpaleista. Kirkko säästyi. Lähes koko muu Martin alue tuhoutui. Elokuusta 2003 lähtien Martinkirkko on ollut suojeltu sisustuksineen, maalauksineen, taideteoksineen ja piha-alueineen. Suojelumääräyksen antoi Kirkkohallitus Museoviraston aloitteesta. Kirkkoa on korjattu vuosina 1978 ja 1980-1981, arkkitehtitoimisto Laiho-Pulkkinen-Raunion suunnitelmien mukaisesti.
Kakskerran seurakuntalaisista Martin seurakuntalaisiksi
Teksti: Sakari Itähaarla (2025) | Kaikki kuvat: Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän ja sen seurakuntien käyttöön ainoastaan.
”Kakskerran ja Satavan saaristolaiset saivat luvan irrottautua Kaarinasta ja perustaa 1693 kappelin, mikä jäi kuitenkin käyttämättä. Saaret muodostivat 1764 Kaarinan rukoushuonekunnan, joka sai oman saarnaajan 1766. Kirkko vihittiin 1770. Seurakunta sai lopulta 1858 oman kappelin ja vuodesta 1904 oman kirkkoherrakunnan, johon kuului myös Hirvenluodon saari.
Tällöin Maarian pitäjän Hirvenluodon saari yhdistettiin Kakskertaan. Vuonna 1959 Kakskerran seurakunta (Kakskerta, Hirvensalo, Satava) liitettiin Turun Martin seurakuntaan. Kakskerran kunta liitettiin 1968 Turkuun. Historiakirjat alkavat: vihittyjen ja kuolleitten luettelot 1770, syntyneitten 1772. Aikaisemmat lienevät tuhoutuneet, kun vastaavia merkintöjä ei ole Kaarinan yhteydessä.” Lähde: O. Durchman: Kirkonarkistojen tuhoutumiset. Täydennys VIII. Genos 15 (1944)
Itähaarlan mukaan tekstissä kerrotaan Hirvenluodosta, joka oli silloin Maarian kunnan takamaita, se oli jonkinmoinen vähättelynimi Hirvensalosta (luotohan on pieni pahainen saari). Maarian entinen kunta tai pitäjä oli tämän alueen mahtipitäjä, johon kuului myös nykyinen Paattinen ja Tortinmäki. Maarian taajamaa tai keskustaa on nykyään vaikea hahmottaa, mutta Räntämäki oli jonkinmoinen keskustaajama Maarian kirkon lähellä.
Toinen suuri kunta oli Kaarina, johon kuului siis Kakskerta ja Rusko. Hennala oli Kakskerran kirkkoherran asunto ja nautintatila. Vanhaan aikaan eivät kirkkoherrat suurta rahapalkkaa saaneet, vaan heille annettiin maatila, josta saivat jokapäiväisen leivän (ja maidon). Tilan alustalaiset tai torpparit hoitivat käytännön työt eikä papin tarvinnut käsiään perunannostossa liata.
Synnyin Kakskerran seurakunnan lapseksi (1951) ja minun nuoruudessani viimeinen kirkkoherra, rovasti Yrjö Kiviharju asui perheineen Sinapissa siihen asti, kun seurakunta liitettiin Marttiin. Yrjön vaimo, Bertta oli Kakskerran kunnan terveyssisar ja kätilö. Kun kirkkoherra asui Sinapissa ja seurakunta liitettiin Marttiin, seurakuntayhtymä muutti Hennalan leirikeskukseksi, jossa pidettiin monet vuodet rippikoululeirejä ja siellä oli myös meripartiolaisten radiotukikohta, mistä käsin pidettiin yhteyttä partiolaisten veneisiin.
Kun Hirvensalon kirkko ja seurakuntakeskus otettiin käyttöön 1962, Kiviharjut (Yrjöstä tuli Martin kappalainen) muuttivat sinne asumaan. Siellä asui Kiviharjujen lisäksi diakonissa Raili Lahti (os Tirri) sekä suntio, jonka nimeä en enää muista. Sinappi taas oli alun perin Turun telakan yhden johtajan, vuorineuvos Allan Staffansin kesäasunto, jonka päärakennuksen oli piirtänyt kuuluisa arkkitehti Erik Bryggman.
Hirvensalon kirkko ja seurakuntakeskus
Muistoja Hirvensalon kirkon alkutaipaleelta
Teksti: Sakari Itähaarlan puhe Hirvensalon kirkon avajaisjuhlassa 7.9.2025 | Kuvat: Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän ja sen seurakuntien käyttöön ainoastaan.
Miksi hirvensalolaiset siirrettiin Maarian seurakunnasta Kakskertaan?
Hirvensalo on kuulunut vuoteen 1944 Maarian kuntaan, jolloin se liitettiin Turkuun. Seurakunnallisesti kuuluttiin Maariaan vuoteen 1904, jolloin Kakskertaan muodostettiin oma seurakunta ja Hirvenluodon saari liitettiin siihen. Nimitys Hirvenluoto kuvaa hyvin sen aikaista käsitystä, vähäpätöinen saari Maarian takamailla. Maarian kunta ei juurikaan saaren kehittämiseen panostanut, tosin kansakoulu saatiin 1881.
Miksi silloinen kirkkohallitus sitten päätti siirtää hirvensalolaiset Maarian seurakunnasta Kakskertaan? Oma arvioni on, että haluttiin lyhentää seurakuntalaisten kirkkomatkaa ja asiointimatkaa kirkkoherravirastoon. Olihan Kakskerran kirkko huomattavasti lähempänä kuin Maarian kirkko ja silloinen kirkkoherran virka-asunto ja virasto Hennalassa, lyhyen venematkan päässä Satavassa. Noina aikoinahan tiet olivat mutkaisempia ja vaikeakulkuisia, joten kuljettiin paljon veneellä ja talvisin jään yli reellä, jolloin kulkumatkat lyhenivät ainakin kolmannekseen.
Toinen syy saattoi liittyä kirkollisveroihin. Kakskerta-Satavan verovelvollisten määrä jäi alle tuhannen, joten tuntuu ymmärrettävältä, että hirvensalolaiset toivat verotukea pieneen seurakuntaan. Ja mitä sitten vaikutti se, että olimme vielä tuohon aikaan Venäjän tsaarin alamaisia.
Seurakuntaliitos ja tilapula vauhdittivat Hirvensalon kirkon suunnittelua
Vuonna 1959 Kakskerran seurakunta liitettiin Turun Martin seurakuntaan. Kakskerran kunta liitettiin Turkuun 1968. Uskoisin, että tämä seurakuntaliitos vauhditti Hirvensalon kirkon rakentamissuunnitelmia. Hirvensalossa havahduttiin jo tuolloin, että saaresta saattaa tulevaisuudessa tulla yksi Turun rakentamisen, etenkin omakotirakentamisen painopistealue. Tajuttiin myös, että täällä oli rajallinen määrä kokoontumistiloja isommille ryhmille. Oli pujottelumäkeä vastapäätä, Taipaleentiellä oleva Hirvensalon Nuorisoseuran talo, sittemmin kaupungin ylläpitämä nuorisotalo. Syvälahden koulun läheisyydessä Urheilutalo. Nämä isot rakennukset isoine saleineen eivät olleet sopivia pienryhmäkäyttöön. Oli saarella toki kaksi kansakoulua: Hirvensalon kansakoulu, nykyään Wäinö Aaltosen koulu ja Särkilahden kansakoulu, missä toimii nykyään Ekomatin myymälä ja varasto. Muistikuvani mukaan näissä kouluissa ei ollut erityisiä harrastetiloja. Eikä kouluvirasto tuolloin kaiketi harjoittanut koulutilojen vuokrausta.
Tiedossani ei ole, milloin täällä ruvettiin vakavassa mielessä puhumaan ja toimimaan oman kirkon saamiseksi. Omalle isälleni Erkki Itähaarlalle tuo kirkkoasia oli hyvin tärkeä, ja ainakin oman muistikuvani mukaan kotonani kirkon rakentaminen oli useasti esillä. Nuo silloiset puuhamiehet ja -naiset ovat jo poissa joukostamme, mutta haluan mainita heistä yhden. Silloinen Honkaisten Alitalon isäntä Martti Tomero oli yksi saaren vaikuttajista, ja hän oli mukana hankkeessa, ja niinpä Honkaisten maille kirkon ja seurakuntakeskuksen rakennukset nousivat. Sijaintinsa puolesta voi hyvin sanoa, että kirkko tehtiin keskelle tulevaa kylää.
Arkkitehdiksi valittiin Pekka Pitkänen. Pitkäsen piirtämä kirkko oli myös Pallivahan kirkko ja hänen päätyönään pidetään Pyhän Ristin Kappelia ja sitä ympäröivän hautausmaan laajennusta 1967. Myös Suikkilan lähiö on Pekka Pitkäsen suunnittelema. Ja tämän uudenkin rakennuskokonaisuuden on suunnitellut ja piirtänyt LPR-Arkkitehdit, jolla on kytkös arkkitehti Pekka Pitkäseen. Kirkon rakennusvaiheista ei minulla ole juurikaan muistijälkiä, isäni Erkki oli rakennustoimikunnan jäsen ja sen ainakin muistan, että hän kävi, ei nyt päivittäin, mutta varmaan viikoittain seuraamassa rakennusten valmistumista.
Hirvensalon kirkon vihkiminen ja ”Aurinkosalin” synty
Rakennustyöt saatiin valmiiksi niin, että 12. elokuuta 1962 oli seurakuntakeskuksen vihkimistilaisuus, jonka suoritti arkkipiispa Ilmari Salomies. Itse olin tuolloin 11-vuotias enkä tietenkään saanut kutsua juhlatilaisuuteen, mutta muistikuva minulle jäi äitini kertomisesta, että alun perin oli tarkoitus vihkiä Hirvensalon seurakuntakeskus, jossa oli myös kirkkosali. Arkkipiispa oli äitini kertoman mukaan vihkinyt kuitenkin kirkkosalin Hirvensalon kirkoksi. Ja koska salin isoista sivuikkunoista auringon paiste oli osunut kauniisti alttariseinään ja siinä olevaan ristiin, hän oli nimennyt kirkon Aurinkosaliksi. Tämä siis äitini kertoman mukaan.
Kirkkorakennuksen viereen rakennettiin alun alkaen asuntorakennus, jonka kirkon puoleisessa päässä asui rovasti Yrjö Kiviharju perheineen. Kiviharju oli toiminut Kakskerran seurakunnan viimeisenä kirkkoherrana vuoteen 1959, jolloin seurakunta yhdistettiin Marttiin, ja hänestä tuli seurakunnan kappalainen. Hän oli saarten oma pappi, joka vielä eläkkeellä ollessaan suoritti monet siunaamiset kuten myös vihkimiset. Yrjö-pappi on vihkinyt molemmat siskoni täällä Hirvensalon kirkossa.
Keskimmäisessä asunnossa asui diakonissa Raili Tirri, avioiduttuaan Raili Lahti. Samoin kuin Yrjö-pappi myös Raili kutsuttiin ja osallistui moniin tilaisuuksiin ja juhliin. Hän piti myös pyhäkoulua saarella, ensi alkuun, kun ei seurakuntakeskusta ollut, ainakin Maunulan tilan päärakennuksessa ja myös kotonani Haarlan Itätalossa. Honkaisten puoleisessa päässä asui vahtimestari perheineen. Talon pohjakerroksessa oli autotallit. Asuinhuoneistot muuttuivat ajan kuluessa kerhotiloiksi. Niissä pidettiin muun muassa seurakunnan kerhoja. Omat poikammekin kävivät täällä päiväkerhossa. Pohjakerroksen autotallissa kokoontui vuosikausia partiolippukunta Louhen Tytöt. Heidän kokoontumistila eli kolo siirrettiin tänne silloisesta nuorisotalosta. Monille yhdistyksille kirkon tilat toimivat välttämättöminä kokoontumispaikkoina ja juhlatiloina.
Talkoohenki, joulukuuset ja urkujen hankinta – muistoja kirkon alkuvuosilta
Alkutaipaleelta muistan parhaiten sen, miten koulun päätöspäivänä käytiin Hirvensalon kirkossa ja varmasti laulettiin suvivirttä nuoruuden innolla. Tuolloin toiminnassa oli vahvaa talkoohenkeä. Muistan, että pihojen, etenkin yläpihan ja sen nurmikon siisteyttä hoidettiin talkoilla. Erityisesti mieleeni ovat jääneet kirkon joulukuuset. Ensimmäisinä vuosina seurakuntayhtymän puutarha ei toimittanut kuusta kirkkoon. Haarlan Itätalon metsissä ei sopivia kuusia löytynyt, niinpä isäni kysyi Pohjatalon isännältä Abel Lukinojalta lupaa viedä Pohjatalon metsästä kuusi kirkolle. Aapelin metsässä oli parempi kasvupohja ja kuuset olivat tuuheampia ja tasaisempia kuin meidän metsissä. Isä teki metsässä valinnan ja myös kaatoi puun.
Minä ja pikkuserkkuni Aapo Kaisti raahasimme puun metsästä ja veimme pikku Fergun peräkärryssä jouluna kirkolle. Aapo oli minua viisi vuotta vanhempi ja hänellä oli jo traktorin ajokortti. Oli se mahtava tunne, kun Aapo ajaa huristeli Kakskerran tiellä ja minä istuin kärryssä. Tiedä sitten, kuinka laillista se oli, mutta fiilinki oli hyvä. Ei niitä joulukuusia monena vuonna toimitettu, kun yhtymän puolesta asiaa ruvettiin hoitamaan, mutta se kertoo alkuaikojen innostuksesta ja todisti myös, kuinka oma kirkko ja seurakuntakeskus oli odotettu.
Aluksi virret säestettiin harmonilla, koska kirkossa ei ollut vielä urkuja. Elettiin kuusikymmenluvun puoliväliä, kun pääsin isäni ja seurakuntayhtymän hallintojohtaja Urpo Rastimon kyydissä Kangasalan Urkutehtaalle, mistä urut sitten kirkkoon tilattiin. Pidempi aika meni ilman kirkonkelloja. Kolmen vuosikymmenen kuluttua kirkkovaltuusto päätti kellotapulin rakentamisesta ja piirustukset tilattiin Pekka Pitkäsen arkkitehtitoimistolta.
Kirkosta kouluksi – yhteisön keskus monessa roolissa
Hirvensalon kirkko kaikkine tiloineen oli parhaat vuotensa todella aktiivisessa käytössä: Seurakunnan jumalanpalvelukset pidettiin sunnuntaisin kymmeneltä sekä Martin, Kakskerran että Hirvensalon kirkossa. Meidän perheelle tämä oli myös aattoillan joulukirkko ja monien tapahtumien tyyssija. Oli lounastilaisuuksia, konsertteja ja yhdistysten kokouksia messujen lisäksi.
Merkittävä kausi kirkon historiassa on toimiminen Wäinö Aaltosen koulun väistötilana. Kun Wäinö Aaltosen koulu tuhoutui tulipalossa 16. kesäkuuta 1977, koulun johtajapari Antti ja Pirkko Lehtinen alkoivat järjestää kirkon huoneita koulutiloiksi. Syksyllä kaikki tämän seurakuntakeskuksen tilat ottivat koululaiset vastaan. Itse kirkkosalissa on kaksi luokkaa, kerhotiloissa ja autotallissakin työskenteli muita alakoululuokkia. Tämä kirkon tehokäyttö kouluna jatkui kaksi vuotta, kunnes uusi koulurakennus vihittiin käyttöön.
Muistoista nykyhetkeen – vanha kirkko ja uusi alku
Menneenä talvikautena (2024-2025), kun lähes päivittäin olimme katselleet uuden kirkkorakennuksen kohoamista tähän entiselle paikalle, tuli mieleemme, että meillä on ollut kotitalon ullakolla edellisen kirkkorakennuksen pienoismalli. Mutta onko se vielä siellä vintissä? Ei muuta kuin etsimään! Ja se malli löytyi: arkkitehti Pekka Pitkäsen signeeraama isälleni omistettu Hirvensalon kirkko. Sen lahjoitimme seurakuntayhtymälle toiveella, että se löytäisi paremman ja arvoisensa säilytyspaikan, ehkäpä täältä uuden kirkon tiloista. Kiinteistöjohtaja Kalle Luoma tietää pienoismallin taipaleen siitä eteenpäin.
Olen kiitollinen, että sain tehtäväksi muistella Hirvensalon kirkkoa. Niin monia vanhoja asioita nousi mieleen. Osa niistä mahtui tähän tuokioon. Uuttakin tuli. Vaimoni nimittäin kertoi, että hän toimi kirjeen kirjoittajana ja toimittajana, kun äitini teki aloitteen seurakunnan kiinteistöjohtajalle, että Hirvensalon kirkkoon rakennettaisiin uurnaholvi tai ainakin kalliohauta vainajien tuhkia varten. Äitini oli lukenut silloin hautapaikasta, joka on rakennettu Helsingin Kallion kirkkoon, ja hän ihastui siihen heti. Lisäksi piti hyvänä ajastusta ja tunnetta siitä, että hirvensalolaiset voisivat jäädä omalle kirkkomäelle kotisaarensa multiin. Tämä aloite ei silloin johtanut toivottuun tulokseen. Liekö tällainen vieläkään mahdoton toteuttaa.
Hirvensalon kirkonmalli v. 1962 Kuva: Sakari Itähaarla
Hirvensalon kirkonmalli v. 1962 Kuva: Sakari Itähaarla
Mutta nyt tähän hetkeen. En tiedä, miten suuri vahinko oli, että kirkossa todettiin sisäilmaongelma, jonka takia tilat joutuivat lopulta käyttökieltoon. Uskon vain, että tämä ratkaisu kirkon rakentamisen suhteen on oikein hyvä. Kirkon luonne säilytettiin ja malli pysyi entisenlaisena, mutta saatiin seurakuntatiloihin moninkertainen lisäys.
Sakari Itähaarla pitämässä puhetta Hirvensalon kirkkosalissa avajaisjuhlassa 7.9.2025.
Sakari Itähaarla pitämässä puhetta Hirvensalon kirkkosalissa avajaisjuhlassa 7.9.2025.
Kuvatunnelmia Hirvensalon kirkon avajaisjuhlasta 7.9.2025. | Kuvat: Timo Jakonen
Kakskerran kirkko
Historia
Päivitys kesken
Hennalan seurakuntakoti
Historia
Päivitys kesken
Martin seurakuntatalo
Historia
Päivitys kesken
Martinseurakunta
Historia
Päivitys kesken
Yhteystiedot
Kokoamme tietoa seurakuntamme historiasta ja tiloista, ja täydennämme sitä jatkuvasti. Onko sinulla jokin Martinseurakuntaan liittyvä muisto tai tieto jaettavaksi? Voit halutessasi ottaa yhteyttä palautelomakkeella ja auttaa meitä rikastamaan yhteistä historiaamme.
