Kuukauden sana Kirkko ja me 6/2010
Mene pois, minä en tähän kelpaa!
Kun silmät turpoavat itkemättömästä itkusta, pettymyksen karvas kalkki ei ota valuakseen kurkusta alas.
Jalat ja mieli ovat kuin paketissa, kädet voimattomana, pää väärän nurkan takana. Siinä seisot tai istut, kun et muuta voi. Ei mene joka asia tässä elämässä niin kuin sitä itse uumoilee. Elämän raide siirtää joskus omin luvin meidät luusereitten pysäkille.
Jäitkö siis miehettä tai naisetta? Juoksitko (kulutus)juhlissa niin, ettet arkea onneksesi tunnistanut?
Vai lähtikö kaverilta kunnoituksen kiilto silmistä sen jälkeen mitä tulit sanoneeksi tai tekemättä jättäneeksi?
Mitään näin dramaattista me emme oikeastaan haluaisi kokea, mutta joskus näin vain käy. Ehkä sittenkin mieluummin olisimme vain tavallisia, ihan tavallisia vaan.
– Mutta mihin sellainen nykyään kelpaa?
Simon, kalastaja Pietari, otti kerran koko päivän tyhjää pyytäneet verkkonsa vielä uudestaan esiin, kun Jeesus niin käski. Syvään veteen piti niitten kanssa vielä kerran mennä. No, tämän kerran jos niin käsket, tuumasi Pietari rannalla ohjeita antaneelle Jeesukselle.
Kun kalastajamiehet sitten yllättäen sousivat takaisin järveltä, verkot ja veneet ääriään myöten täynnä jo olemattomaksi luultua saaliskalaa, siinä kostui mustapartaisen kalamiehenkin silmäkulma. Ihme veti miehen polvilleen. Mitä tekee tämä Jumalan antama opettaja, tämä kalojen ja ilmojenkin Herra, tällaisten tavallisten ihmisten kanssa - tämmöisen tavallisen syntisen luuserin, joka ei osaa edes kalastaa kuin pro, niin kuin se joka osaa.
Ja niin Pietari sanoo Pyhän tuntiessaan: "Mene pois minun luotani, minä olen syntinen mies!"
Mitä rannalla seisova Opettaja Pietarille vastaa? Kenenkään rannalla seisovasta kalastusporukasta oli vaikea sanoa, että oikeasti tunsi tämän Ihmeitä tekevän Herran. Mitä hän nyt sanoisi isomies-Pietarille, joka tunsi itsensä nyt kovin pieneksi, osaamisiltaan olemattomaksi?
- Jeesus sanoi: "Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja."
Pietari pelkäsi vielä monta kertaa ennen kuin hänestä tuli Jerusalemin seurakunnan ensimmäinen johtaja. Kun Pietaria etsittiin Jeesuksen ystävyydestä epäiltynä, piilo oli pitkään paras paikka. Mutta helluntaina tuli se päivä, jolloin tavalliset känsäkourat lakkasivat Jeesuksen seuraajina pelkäämästä.
Tuosta päivästä asti he ovat olleet taviksina joukossamme, tavallisina miehinä ja naisina. He ovat uskaltaneet yksinkertaisesti tehdä hyvää Jeesuksen käskyn tähden. He eivät väitä omistavansa Jeesusta, eivät edes näkevänsä, mutta hänen Sanansa heillä on rohkeutena sydämissään. Älkää siis pelätkö veljeni ja sisareni, kanssa-tavikseni. Me kelpaamme sittenkin. Taivaallisella Herrallamme on meille känsäkourille töitä! Kesä on ihmeitten ja kalastuksen aikaa.
Merja Hermonen
Piikkiön kirkkoherra